Wu wei − unohtamisen taito
Zhuangzi: se joka ui hyvin, on unohtanut veden.
Wu wei on periaate, joka tarkoittaa suoraa käännettynä ei-tekemistä. Käytännössä se on juurikin tekemistä, jossa ei yritetä liikaa ja jota ei suoriteta tavoite mielessä. Wu wein juuret ovat tuhansien vuosien takana klassisessa taolaisuudessa. Samankaltaista ajattelua esiintyy vedisessä perinteessä sekä antiikin Kreikan filosofiassa.
Ydin wu weissa on, että tekeminen tuntuisi vaivattomalta ja olisi mahdollisimman vapaa rajoittavista ajatuksista. Toisin sanoen ei ajatella mitä ollaan juuri nyt tekemässä, vain tehdään.
Vähemmällä vaivalla tekeminen kuulostaa hyvältä. Wu wei lienee syntynyt niin taolainen ajattelu yleensäkin, luontoa tarkkailemalla. Se korostaa harmoniaa ympäristön kanssa ja sen kokemuksellinen seuraus voi olla flow-tila. Flow -tila on tuttu kaikille, etenkin taiteilijoiden ja urheilijoiden tekimisissä, vaikka maalatessa tai surffatessa. Mutta miten siihen mennään. Ei ainakaan kovasti yrittämällä.
Pyöräily on suunnattoman tehokas liikkumisen muoto suhteutettuna siihen käytettävään energiaan. Lähes kaikki osaamme ajaa pyörällä, mutta kenellekään se ei aluksi ollut helppoa. Vaati monta pientä taitoa oppia ylläpitämään tasapainoa ja ohjausta. Oppimisen jälkeen pyörällä ajamista tarvitse enää juurikaan miettiä. Taito sujuu sen paremmin, mitä vähemmän sitä ajattelee hallitsevansa.
Taidon kehittymisen alkumetreillä, kun tietoisuutta ohjaa fyysiseen suoritukseen, sen mekaniikkaan, tahdonvoimalla on usein paikkansa. Toistoja ja lisää toistoja. Myöhemmin kun kyse on osaamisesta tai ammattilaisuudesta, tahdonvoimalla voi olla suoritusta heikentävä vaikutus. Huomion kohdistaminen ympäristöön on tekemisen kannalta tehokkaampaa kuin sen kohdistaminen kehon ja mielen toimintaan. Oman kehon sisäisiin toimintoihin keskittyminen häiritsee pehmeitä, automaattisia toimintaketjuja. Silloin tulee sallineeksi omien epäilyjen, odotusten ja paineiden ujuttautumisen tekemiseensä.
Tunnetun psykologin Mihaly Csikszenmihalyin flow-teoriassa syvä keskittyminen on erityisen tärkeää. Flow on kognitiivinen tila, jossa mieli on täysin uppoutunut toimintaan. Siinä kadotetaan ajan ja itsen tuntu. Taolainen kulma korostaa tilanteen mukana elämistä, luonnon rytmin löytämistä. Sopiva rytmi löytyy aina vallitsevasta ympäristöstä. Siitä syntyy flow-ilman minkäänlaista pakottamista. Näin säästyy energiaa, käytetään aikaa ja tilaa hyväksi. Energia kulkee sieltä mistä se sujuvasti mahtuu.
Erilaisissa konflikteissa, kun tuntuu hetkellisesti, että seinä on vastassa, tilannetta seurataan ja kun tilaan raottuu, toimitaan sen sallimissa rajoissa. Wu wein viisauteen kuuluu, että osaa käyttää muiden käytössä olevaa voimaa. Jos joku tulee voimakkaasti päälle, sen pehmeämmin siihen reagoidaan. Voima tulee ympäriltämme, itse ei tarvitse tehdä väkisin. Tavallaan sopeudutaan koko ajan.
Perustaitojen oppimisen jälkeen pyöräily on yksi tehokkaimpia oman käyttövoiman kulkemistapoja. Kun kokenut pyöräilijä polkee tiellä vehreässä luontomaisemassa tuulen viilentäessä auringon lämpöä iholla, hän on yhtä pyörän, tien ja liikkeen kanssa. Erillistä itseä siinä ei enää ole.
Taolaisessa ajattelussa flow:n mukana kulkeminen on luonnollinen tila. Tilan menettää, jos ajattelee tiukasti tavoitetta ja tekemisen mekaniikkaa. Tekeminen sujuu omalla painollaan, siinä on spontaaniutta mukana ja se vaatii vain aavistuksen vaivaa.
Vanha afrikkalainen pikkutarina kuuluu: Utelias sammakko tapasi tuhatjalkaisen. Hetken tuhatjalkaista tarkasteltuaan sammakko kysyi, miten se osasi asettaa lukemattomat jalkansa juuri oikein, sopivassa järjestyksessä, jotta pääsi sujuvasti eteenpäin. Tuhatjalkainen alkoi miettiä asiaa, eikä enää päässyt liikkeelle.
Joutilaisuuden ylistys
Omassa lapsuudessani kesälomat sujuivat tuijottaen ikkunasta sadepisaroiden hulahtamista maahan. Joskus käteen sattui kauhtunut Aku-Ankan taskukirja, jonka tarinat olivat jo läpituttuja, mutta vaihtoehtojen puutteessa sitä alkoi lukea uudestaan. Koska muut kaverit olivat mökillä tai matkoilla, saatoin itsekseni potkia palloa seinää vasten tunteja. Kuvittelin olevani jokin huippufutaaja tai vaihtelin roolia joka potkulla. Jos joku kaveri oli kaupungissa, sovittiin tapaaminen jonnekin puun alle parin päivän päähän.
Olisinko kaivannut tuolloin sosiaalista mediaa, jos sellainen olisi ollut olemassa? Varmasti. Jokainen siirtymä lapsuuteni päivässä oli tyhjää täynnä. Pelkkään seinätapetin tunnusteluun saattoi kulua pitkiä toveja. Joskus siitä kehittyi askartelua, rakentelua tai jotain luovaa toimintaa.
Silloin kun ajankäytössämme on väljyyttä, tilaa joutilaisuudelle, meillä kasvaa mahdollisuus keksiä ja oivaltaa, kehittää uutta tekemistä. Sellaista mitä kiireisessä elämänrytmissä ei tulisi tehdyksi. Sitä kautta monet taidot löytyvät ja jalostuvat. Kehittyneiden taitojen kautta tulee itse myös ennen pitkää nähdyksi. Mutta nykyään huomiota koetetaan tavoitella myös ilman hankittuja taitoja, huomiosta itsestään on muodostunut ensisijainen tavoite.
Joutilaisuus liitetään helposti laiskuuteen. Se on kuin ääneen sanomaton synti. Laiskuus on haluttomuutta toimia, mikä johtaa helposti tyytymättömyyteen. Kun mikään ei liiku, tuntuu että energia on vähissä, jolloin laiskottaa vain lisää. Mutta joutilaisuus on enemmän tietoista kytkeytymistä rentouteen ja rauhaan. Se ravitsee niin henkisesti kuin fyysisesti, hermosto voi oppia uudella tavoin, mitä on hyvä olo. Samalla luodaan tilaa ympärille ja annetaan uudelle mahdollisuus nousta. Joutilaisuus toimii juurena luovuudelle ja tuottavuudelle. Taito on vain olla kokematta syyllisyyttä siitä, että on tyhjää aikaa.
Kuinka hienoa on kulkea uudessa paikassa, niin ettei ole tiukkaa toimintasuunnitelmaa. Kulkea pieniä yllättäviä reittejä, kohdata kiintoisia ihmisiä, löytää jotain, jonka kokee autenttiseksi. Wu wei tuntuu nykymaailmassa lämpimältä tuulenviriltä, kuin kulkisi inspiroituneena ja tietäen, että taas eteen tulee jotain uutta. Se täyttää suunniteltujen hetkien välit. Tietoisuudessamme on suunta, joskus se on seuraamista, joskus johtamista. Syvät ymmärryksen hetket eivät kaiu kovaäänisistä, ne kuuluvat kuiskauksina hämärästä.
Michelangelo
Italialainen renesanssitaitelija Michelangelo saattoi vain tuijottaa jättimäistä marmorilohkaretta monen päivän ajan. Kun hän vihdoin näki marmorissa veistoksen muodot, hän alkoi leikata sen osan kivestä pois, mikä siihen ei kuulunut. Näin syntyivät maailman arvostetuimmat veistokset.
Wu wei, vanha taolainen periaate, tarkoittaa pakotonta tekemistä. Tavallaan itsensä asettamista elämän luonnolliseen rytmiin. Tunnettu taolainen viisas Zhuangzi käsittelee teksteissään sitä, kuinka tyytyväisiä olisimme ja sujuvasti toimisimme, jos käyttäisimme enemmän tiedostamatonta mieltämme. Mieli on kuin peili. Ei tarvitse johtaa tai ennakoida. Voi olla vain vuorovaikutuksessa. Peili heijastaa passiivisesti sitä, mitä edessä on, mutta sillä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta.
Materiaali määrittää taiteellista prosessia myös vanhassa Zhuangzin wu wei-tarinassa, jossa puuseppä Qing saa tilauksen hallitsijalta. Qing sai hallitsijalta tehtävän muotoilla mahdollisimman komeat puiset jalustat massiivisille pronssikelloille. Kun hänen työnsä valmistui, ihmiset kokivat jalustat niin hienoiksi, että niiden olemassaolo täytyi perustua henkien työlle. Hallitsija kysyi häneltä: ”Millaista tekniikkaa oikein käytit työssäsi, että onnistuit noin?”, johon Qing vastasi: ”Olen vain nöyrä puunleikkaaja, millaisen erikoisen tekniikan minä voisin hallita?” Mutta kun häneltä kysyttiin lisää, Qing sanoi, että ehkä hänellä oli pieni salaisuus. ”Kun teen työtäni, tärkeintä on etten kuluta liikaa energiaani. Ensiksi paastoan ajatuksiani, jotta mieleni on rauhallinen. Kolmen päivän paaston jälkeen mahdolliset työn valmistumiseen liittyvät onnittelut, tittelit tai palkinnot eivät enää häiritse mieltäni. Viiden päivän paaston jälkeen ajatukset syyllisyydestä, työn ylistyksestä tai kömpelyydestä ovat poissa. Seitsemän päivän jälkeen olen unohtanut, että minulla raajat ja keho. Silloin taitoni on täysin keskittynyt ja ulkoiset häiriöt ovat kadonneet.”
Keskeistä taolaisen perinteen wu wei tarinoissa on tekemisen vaivattomuus. Vaikka kuinka vaikean tehtävän edessä seisoisi, jos onnistuu unohtamaan itsensä ja myöhemmät pyrkimyksensä, tehtävä alkaa sujua melko vaivattomasti ja niin kuin sen luonnostaan kuuluukin. Kun wu wei toteutuu, se ei itsessään tunnu juuri miltään, korkeintaan vapaalta tuulahdukselta.
Kun valitsemme olla läsnä, tulemme tietoisemmiksi aistihavainnoistamme ja sitä kautta ympäristöstämme. Silloin ajatukset eivät vie liikaa tilaa tietoisuudelta. Hengityksen kautta on helpointa asettua siihen mitä on, poistua hetkeksi opituista malleista ja rationaalisista todellisuuden tulkinnoista. Samalla olisi vaikea ajatella monimutkaisesti. Pelkkä hengityksen huomioiminen riittää, ei tarvita aikomusta mihinkään suuntaan. Ei tarvitse varsinaisesti meditoida, voi vain tunnustella hienovaraisesti oman kehon elävyyttä. Aistihavaintoja ei tulkita, tietoisuus vain lojuu tässä hetkessä.
Viisi kertaa hyvään uneen
Margaret Thatcher tokaisi nukkumisen olevan nynnyjä varten. Tehokkuudestaan tunnettu rautarouva ei tainnut olla erityisen tietoinen nukkumisen lukuisista vaikutuksista hyvinvointiin. Esimerkiksi suoritus- ja arvostelukyky, luovuus, muistijäljen muodostuminen ja aivojen kemiallinen puhdistuminen ovat kaikki riippuvaisia riittävästä unesta.
Unettomuus on koko ajan yleistyvä ongelma, josta kärsii lähes puolet kaikista ihmisistä jossain elämänsä vaiheessa. Nukumme myös keskimäärin vähemmän kuin kahdeksankymmentä vuotta sitten, vaikka nykyinen informaatiotulva ja elämäntapa vaatisi hyvinvoinnin kannalta enemmän unta. Unettomuuden hoito on monipuolistunut viime vuosina, enää lääkkeitä ei nähdä ainakaan pitkäaikaisena ratkaisuna. Kaikissa kulttuureissa on omat perinteensä ja konstinsa, joiden avulla vaalitaan hyvää unta.
Tässä viisi erilaista seikkaa, jotka voi huomioida unettomuuden yhteydessä:
- Kiinnitä huomiota verensokerin tasaisuuteen esimerkiksi huolehtimalla säännöllisistä ruoka-ajoista. Myös päivällä tapahtuneet verensokerin notkahdukset heikentävät nukahtamista ja unen laatua.
- Lue kirjaa ennen nukkumaan menoa. Kirjan olisi hyvä olla romaani tai muu kaunokirjallinen teos, joka vie ajatukset pois omasta elämästä. Tietokirja tai hyvän elämän opas ei palvele tätä tarkoitusta.
- Vähennä kahvinjuontia. Kahvia juodaan Suomessa enemmän henkeä kohden kuin missään muualla. Vaikka kofeiinin suora vaikutus olisi jo taittunut yöhön mennessä, voi kahvin välillinen vaikutus hermostoon ja stressihormonitasoihin ulottua vielä pitkälle yöhön.
- Nuku pää viileässä. Tämä itsestäänselvyys ei käytännössä olekaan aina itsestäänselvyys. Sopivan viileä makuuhuone rauhoittaa kehoa ja mieltä, auttaa nukahtamaan ja parantaa unen laatua.
- Nauti illalla muutama taateli. Välimerenmaissa on käytetty taateleita unentuojina. Viisi taatelia tuntia ennen nukkumaanmenoa tyynnyttää mielen.
Unihan ei yrittämällä tule. Ensisijaisen tärkeää on rauhoittaa mieli.
Flunssan palasia
Flunssakausi on alkanut ja kestää seuraavat kaksitoista kuukautta. Flunssa on vaivoistamme yleisin, mutta sen täsmällinen hoito tuntuu yhä olevan suuri arvoitus. Kiinalaisen lääketieteen avulla on mahdollista ymmärtää selkeämmin sitä, kuinka tätä arkista vaivaa voidaan akuutissa vaiheessa hoitaa itse.
Kylmäoireet
Jos alkuoireina ovat vilunväristykset, hieman vuotava nenä ja lievä kurkkukipu, katsotaan niiden olevan kylmäoireita. Mahdollinen kuume ei tällöin nouse korkeaksi. Samana päivänä oireiden ilmaannuttua tulisi hikoilla reilusti, niin että hiki muuttuu lämpimäksi. Näin oireet voivat kadota tässä vaiheessa jopa kokonaan. Lisäksi olisi hyvä nauttia verenkiertoa edistäviä ja mausteisia makuja sisältäviä lämmittäviä ruokia ja yrttejä, kuten inkivääriä, mustapippuria, kanelia sekä lämpimiä maustettuja keittoja. Erityisen tehokkaana tunnetaan lämmin inkivääri-sitruuna-hunajajuoma.
Kuumaoireet
Jos alkuoireina on kuumetta, lihassärkyä ja voimakas kurkkukipu, tulisi juoda mahdollisimman paljon sitruunaa, piparminttu- ja sitruunamelissateetä. Lisäksi voi nauttia vesimelonia ja retiisiä.
Alkuvaiheen eli yleensä muutaman päivän jälkeen kaikki flunssat muuttuvat kuumaoireisemmiksi. Tällöin runsasta inkiväärin tai muiden tulisten yrttien nauttimista tulisi vähentää. Myös punaisen lihan syöntiä olisi hyvä välttää, kunnes flunssa on kokonaan ohi.
Kaikenlaisiin kurkkukipuihin on mustaseljanmarjamehu erinomainen apu. Lisäksi voi nauttia ratamouutetta, salviaa ja propolista ja kurlata suolavedellä.
Jos flunssaan liittyy paljon limaisuutta hengitysteissä, tulisi maitotuotteet, leivät ja sokeri jättää kokonaan pois kunnes tauti on ohi. Sen sijaan mustaviininmarjamehusta, sipulikeitosta, timjamista, tuoreesta inkivääristä, shiitakesienestä, ratamosta, retiisistä, valkosipulista ja piparjuuresta voi olla apua.
Hyvää helpotusta yskään saadaan yrteistä kuten timjamista, aniksesta, fenkolista, iisopista ja lakritsinjuuresta. Jos yskä on luonteeltaan kuivaa nautitaan säännöllisesti päärynöitä kuorineen.
Laajakirjoisten maitohappobakteereiden käyttöä kannattaa lisätä melkoisesti koko flunssan ajan. Ruokavalion tulisi olla melko kevyt. Immuniteettia yleisesti vahvistavia rohdoksia ei yleensä käytetä akuutin sairauden aikana.
Kun päätä särkee
Päänsärkyä voi ehkäistä. Monet kärsivät säryistä osaamatta tehdä niille muuta kuin syödä kipua lieventäviä lääkkeitä. Oireiden helpottamiseksi on olemassa lukuisia konsteja eteeristen öljyjen käytöstä aina aistideprivaatioon ja etikkakääreisiin. Kukin löytää varmasti niistä itselleen hyvin soveltuvia, mutta vasta perimmäisen syyn ymmärtämisen kautta voi saada kestävämpää apua.
Päänsäryt ja migreenit voivat olla seurausta monista asioista. Hormonaalinen epätasapaino, ongelmat ruoansulatuksessa tai maksan toiminnassa, lihasjännitykset tai yliherkkyydet voivat laukaista säryn. Joidenkin ruokien tietyt ainesosat, kuten juustoissa oleva tyramiini tai nitriitit esimerkiksi lihaleikkeissä, voivat olla laukaisevia tekijöitä. Jotkut psykoterapeutit kutsuvat migreeniä raivotaudiksi. Tämä viittaa siihen, että alkusyy piilee tukahdutetuissa vihan ja ärtymyksen tunteissa.
Vuosia erilaisia päänsärkyjä ja migreeneitä hoitaneena painottaisin muutamaa seikkaa, joilla vaivoja voi ehkäistä. Ne tekijät, jotka lisäävät tulehdusreaktioita elimistössä, lisäävät useimmiten myös särkyjä. Erityisesti punaisen lihan nauttimisen vähentäminen on tuonut monille helpotusta, samoin kuin monille autoimmuunisairauksistakin kärsiville. Jos särkyihin liittyy nenäonteloiden tukkoisuutta, oireita voi helpottaa vähentämällä merkittävästi leivän, maitotuotteiden ja sokerin nauttimista. Jos silmät punottavat särkyjen aikana, tulisten mausteiden, alkoholin ja kuumennettujen rasvojen käytön välttäminen vähentää oireita.
Riittämätön veden nauttiminen lienee yleisimpiä tekijöitä särkyjen taustalla. Monet juovat nesteitä kohtuullisesti, mutta jos niistä on suuri osa teetä, kahvia tai muita diureettisia juomia, ajautuvat vettä sitovat mineraalit soluista soluvälinesteeseen. Tällöin keho tavallaan kuivuu ja toleranssi stressiä ja tulehdusreaktioita kohtaan heikkenee. Voimakas hikoilu yhdistettynä liian vähäiseen veden ja ravintosuolojen saantiin lisää monilla päänsärkyjä ja migreeneitä. Tosin elimistön palaute runsaan hikoilun jälkeen ilmenee usein vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, eikä syy-seuraussuhdetta ole tällöin helppo tunnistaa. Riittävä päivittäinen veden saanti on noin 30ml painokiloa kohden.
Pieni muistutus kuolemasta
Tietoisuus omasta kuolemasta auttaa muuntamaan pelkojamme elämän arvostukseksi. Hyväksymällä elämän väliaikaisuuden teemme jokaisen päivämme merkitykselliseksi. Elämme ajassa, jossa tukahdutetaan kuolemaan liittyviä tuntoja. Tämä vahvistaa syvimpiä pelkojamme. Vanha buddhalainen sanonta kuuluukin: henkinen matka on pohjimmiltaan kuolemanpelon voittamista.
Idässä ja kaikkialla muuallakin vanhoissa henkisissä perinteissä on elämän ja kuoleman ajateltu olevan yksi kokonaisuus; kuolema aloittaa uuden luvun elämässä. Tähän liittyy usein ajattelu jonkinlaisesta jälleensyntymästä. Keskiajan Euroopassa kuolema oli näkyvästi läsnä ja oppaat kuoleman taitoon, Ars Moriendi, olivat suosittua luettavaa. Ajatus oli, että kuolema tuli hyväksyä stoalaisesti, ilman pelkoa, itsesääliä tai toivoa muusta kuin jumalan anteeksiannosta. Kuoleman hetki oli rituaalisesti ja symbolisesti merkittävä, aivan kuten se on esimerkiksi buddhalaisuudessakin. Nykyisin kuolemme pääosin laitoksissa, emme enää kotona niin kuin aikaisemmin. Kuolema on monella tavoin piilotettu, niin elämästämme kuin tietoisuudestammekin.
Laitoksissa parantumattomia sairauksia hoidetaan usein radikaalein keinoin ja loppuelämän hyvinvointi saatetaan uhrata muutaman viikon tai kuukauden eliniän pidennyksen vuoksi. Jos puuttuu selkeä näkemys siitä, kuinka elää viimeiset aikansa antoisasti, annetaan kontrolli omasta elämästä helposti muiden käsiin. Tästä amerikkalainen kirurgi Atul Gawande on juuri kirjoittanut erinomaisen kirjan Being mortal. Tekninen kehittyminen on muuntanut ikääntymisen ja kuolemisen lääketieteelliseksi prosessiksi, joskus jopa taisteluksi geenejämme ja biologiaamme vastaan.
Kuolema on varma, ajoitus ei. Kuvittelemme usein meillä olevan enemmän aikaa kuin onkaan. Opimme kolmesta kahdeksaan ikävuoteen mennessä olevamme kuolevaisia ja alamme siitä asti työntämään siihen liittyviä tunteita sivuun. Aikuisena jatkamme usein tätä välttelyä, mikä saattaa lisätä pelkoamme muiden pelkojen takana. Tiedämme, että on yleensä parempi vapauttaa kohtuullisesti syviä kipeitä tuntojaan, kuin tukahduttaa ja tiedostamatta heijastaa niitä ympärilleen.
Kuolema muistuttaa kaiken arvokkaaksi koetun menettämisestä, mutta tietoisuus siitä voi samanaikaisesti tehdä olemisesta todellista, eläväistä ja rikasta. Oman kuoleman ajoittainen ja monipuolinen tutkailu niillä, joilla kuolema ei ole konkreettisesti lähellä, vahvistaa tätä tietoisuutta. Tuntemukset, jotka liittyvät kuoleman kohtaamiseen, ovat yleensä kivuliaita ja surullisia. Näitä tunteita voi vähän kerrallaan tarkkailla, miten ne nousevat, tunnustella niitä ja katsella, kunnes ne muuntuvat lopulta aivan toisenlaisiksi.
Tietoisuus kuolemasta motivoi saamaan elämästä irti sen mitä haluamme ja kirkastamaan ajatuksemme siitä, mitä oikeastaan arvostamme. Se auttaa saamaan asioihin riittävän perspektiivin; pienet negatiiviset pelot ja ahdistukset eivät saa niin paljon painoarvoa. Ajan rajallisuuden tiedostaminen tuo meidät lähemmäksi rakkaitamme, vahvistaa myötätuntoamme sekä lisää kiitollisuuttamme. Kuoleman tunnusteleminen tuo rohkeutta tutkia kaikkein syvimpiä tuntojamme. Rohkeutta olla haavoittuvainen ja voimaa kohdata tiedostaen sen, mitä pelkää tai toivoo. Muistamalla asioiden pysymättömän luonteen on helpompi toimia jatkuvan muutoksen ja ikuisen epävarmuuden keskellä.
Mitä ihmeen energiaa?
Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun sanotaan energian liikkuvan kehossamme? Toiset sanovat tällaisen puheen olevan eräänlainen ohituskaista, jota käytetään paremman tiedon tai ymmärryksen puutteessa. Toiset katsovat, että energiakäsitteen avulla voidaan ymmärtää paremmin kokonaisuutta, jota ei tarkan tiedon avulla kyetä hahmottamaan. Idän filosofioissa ja niiden lääketieteen haaroissa energiaa kutsutaan Intiassa pranaksi ja Kiinassa qiksi.
Kehossamme on energiaa monessa muodossa. Sitä on lämpönä, liikkeenä ja monenlaisena muuna sähkömagneettisena energiana. Se liittyy jokaiseen kehon osaan sekä ajatuksiin, liikkumiseen, ravintoomme ja ilmaan, jota hengitämme. Jokaisen solumme kalvolla on sähköinen jännite ja siten jokaista solua ympäröi sähkömagneettinen kenttä. Energiaa on elimistössä paljon myös molekyylien välisissä liitoksissa, jotka ylläpitävät rakennetta ja toimivat tietynlaisena järjestävänä voimana.
Kehossa olevaa energiaa voidaan tutkia jatkuvasti uusin ja kehittynein laittein, mutta sen monenlaisten ilmentymien ymmärtäminen on vielä melko vähäistä, etenkin jos todellisuuden käsittäminen nojaa vain mitattaviin seikkoihin. Itämainen filosofinen käsitys näkee energian rajattomana elämänvoimana, joka on aina liikkeessä tai muuntumassa tai pyrkimässä kohti liikettä tai muuntumista. Maailman muodot ja aineet ovat tämän energian ilmentymää. Energian liike ihmiskehossa määrittää terveyttä ja sairautta. Tämä on ykseyteen johtava ajattelutapa, jossa painotetaan erilaisten elämässämme vaikuttavien voimien yhteen sitomista. Energia, joka aiheuttaa sairauden myös parantaa sen. Sairaus on vain yksi elimistön variaatio, ei erillinen tila suhteessa terveyteen.
Energian liikettä tuntemalla voidaan ymmärtää paremmin myös ihmisen psykofyysistä terveyttä. Olemme tietoisia siitä, miten stressi tai rakastuminen vaikuttaa autonomiseen hermostoon tai hormonitoiminnan ja hermoston välittäjäaineiden kuten serotoniinin, dopamiinin tai kortisolin tasoihin. Yksittäisten välittäjäaineiden tuntemisen avulla voimme kuitenkin nähdä vain sirpaleita kehomme toiminnasta. Miten osaamme selittää sen, kuinka tukahdutetut vihan tunteet ilmenevät lihasjännityksenä tai migreeninä ja kuinka jatkuva huoli heikentää ruoansulatuselimistön toimintaa? Itämaisissa perinteissä on ajateltu, että energian lakeja tuntemalla voidaan ymmärtää psyyken, fyysisen kehon ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ja siten on merkittävällä tavalla kyetty edistämään terveyttä ja hyvinvointia.
Kun psyykettä tarkastellaan yksinkertaistettuna energian liikkeenä, voidaan ymmärtää sen fyysisiä vasteita kuten vanhoissa kulttuureissa on tehty jo vuosisatojen ajan. Näiden oppien mukaan mielen ja kehon hyvä terveys vaatii aina energian vapaata liikettä. Vanhassa sanalaskussa tämä asia ilmaistaan: ”Liikkuva vesi ei pilaannu, eivätkä madot syö ovensaranoita.”
Idästä länteen, terveydeksi
Aasiasta saapuva perinteinen terveysajattelu on kiehtonut mieliämme jo vuosikymmeniä. Kiinan ja Intian taloudellisten ja kulttuurillisen vaikutusten ohella myös vanhat lääketieteen haarat ovat löytäneet täältä oman paikkansa. Ihastelemme helposti niiden ykseydestä kumpuavaa ihmiskuvaa, jossa terveys käsitetään kokonaisvaltaisesti ja sitä vaalitaan elämäntaitona. Täällä olemme usein tottuneet ajattelemaan terveyttä jokseenkin mekaanisesti: silloin kun jokin osa on rikki, tulisi se poistaa tai vaihtaa uuteen. Kehomme toimintaa katsotaan monesti selkeästi rajattujen ja konkreettisesti määriteltävien osien kautta. Jokaista elinjärjestelmää ymmärretään tarkasti, mutta erillisenä muusta ympäristöstään.
Idästä tulevassa terveysajattelussa, niin kiinalaisessa kuin ayurvedisessä lääketieteessä elämää ja ihmisen kehon toimintaa katsotaan dynaamisena, jatkuvasti muuttuvien vuorovaikutussuhteiden verkostona, joka on aina suhteessa laajempaan kontekstiin. Puuttuminen yhteen elinjärjestelmään aiheuttaa laajan kirjon vaikutuksia muualla kehossa. Mikään psyyken tai kehon aspekti ei ole tällöin riippumaton muusta. Kaiken taustalla on filosofinen ajattelu, jossa sairautta ymmärretään terveyden kautta ja paraneminen tapahtuu terveyttä edistämällä. Lääketiede toimii osaltaan myös ennaltaehkäisevässä mielessä.
Nämä ikiaikaiset lääketieteen haarat näyttäytyvät meille myös ajan ilmiöiden mukaisesti. Kova kaupallisuus ja yksiulotteisempi tapa soveltaa niitä on nähtävissä niin länsimaissa kuin Aasiassakin. Lontoon Sohossa voi törmätä kiinalaisen lääketieteen liikkeiden ikkunoissa ihmeparantaviin rohtoihin, jotka tarjoavat helpotuksen vaivaan kuin vaivaan ja joita myydään kelle vain välittämättä siitä, kelle ne oikeasti sopivat. Intian Keralassa, ayurvedan syntysijoilla, hoitolaitoksissa vannotaan alkuperäisyyden nimiin ja samalla kuitenkin ihmisiä hoidetaan monesti kuin tehtaan liukuhihnalla, kiinnittämättä erityisesti huomiota heidän todellisiin tarpeisiinsa.
Suomeenkin on ilmaantunut monenlaista terveydenharjoittajaa ja terapeuttia. Toiset pyrkivät tekemään nopeasti tulosta ja toiset ovat omaksuneet suuntauksensa filosofisia ajatuksia. Parhaimmillaan he osaavat soveltaa vanhaa viisautta myös tässä paikassa ja ajassa. Ihmisten kosketuspinta erilaisiin hoitoihin on yleistynyt, eikä valinnanvarasta ole enää puutetta. Perinteiset itämaiset opit elävät omaa elämäänsä täällä. Ne soveltuvat yksilökeskeisempään kulttuuriimme luontevasti, vaikka ovatkin saaneetkin ripauksen lisää älyllistä kääntelyä ja analyyttista tulkintaa ympärilleen. Niiden rikkaus onkin osin juuri siinä, miten kokonaisvaltaisuus auttaa palvelemaan ihmistä nimenomaan yksilöllisellä tasolla ja siinä, miten harmonia monessa suhteessa nähdään terveyden juurena. Opit muistuttavat meitä katselemaan terveyttä ja elämää samasta suunnasta, ykseytenä.
